keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Tunnelmia ja tunnustuksia


Hei pitkästä aikaa! Viime postauksesta on kulunut ihan liian kauan. Nytkään ette valitettavasti näe mitään ihmeempää - minulla ei ole ollut viimeisiin yhdeksään päivään mahdollisuutta ompelulle saati mihinkään muuhunkaan "omaan". Nuo kaksi lattiatyynynpäällistä ompelin lastenhuoneeseen varmaankin jo lähes kuukausi sitten. Postaus on vain kaiken kiireen keskellä jäänyt. Kankaat Marimekon alepöydästä, valkoiset KAM-nepit Kotimäen puoti. Yksi tyyny odottaa vielä päällistään, kunhan aikaa löytyy kankaan hakuun. 






Annoin tänään esikoisellemme (3v6kk) pokkariräpsymme, jolla hän sai salamatta räpsiä mielin määrin. Miten ihailtavaa onkaan lapsen ennakkoluulottomuus ja luova suunnittelemattomuus <3 Kuvia en ole rajannut ollenkaan. Minusta nämä kuvat ovat upeita. Lisäksi teimme tänään pätkän animaatiota korviaan heiluttelevasta pehmopupusta ja olimme aloittamassa toista mokomaa muovailuvahasta, mutta sitten kamerasta loppui akku. Pitänee jatkaa joku toinen päivä. Mukavaa <3!






Kuten jo mainitsin ja olette sen muutenkin ehkä huomanneet, tässä on ollut pitkän pitkä tauko postauksissa - syynä on se, että mies on ollut ankean pitkällä työmatkalla. Sillä aikaa olen saanut kaksi tunnustusta! Ekat koskaan! Kiitos Sinulle-blogin Katjalle, Muksun maailman KatjalleDelfialle sekä Tikbumsan Sanille valtavasti!!! Olen otettu tästä kunniasta ;) En oikein tiedä, mitä aihetta niiden seitsemän asian, jotka tulee kertoa tunnustusten yhteydessä, pitäisi käsitellä mutta kirjoittanen jotain, jota ehkä ette vielä tiedä minusta :) Ei tämä varmaankaan niin tarkkaa ole? 


Seitsemän "random-asiaa", joita ette ehkä tienneet minusta :)
(EDIT: eivät muuten ole missään tärkeysjärjestyksessä)

1. Ompeluharrastukseni alkoi suhteellisen varhain (alakoulun ensimmäisillä luokilla), jolloin sain rakkaan äitini ylipuhuttua lahjoittamaan minulle olohuoneen verhonsa ompelutarkoituksiin. Halusin tehdä verhoista pitkän liivin (what!? öyh!) jonka sitten sainkin ommeltua ilman kaavoja. Kiitos äidille kannustuksesta, vaikka et itse koneella ompelusta välitä. Ihailen kärsivällisyyttäsi - saat aikaan todella kauniita käsin kirjottuja, neulottuja sekä virkattuja juttuja!

2. Teen mielelläni vaatteita ilman kaavoja - omille lapsilleni tulee tehtyä edelleen "kaavattomalla tyylillä".

3. Olen yhtä aikaa perfektionisti ja suurpiirteinen eikä minulta puutu temperamenttia. Haastetta mutta myös luovuuden lähde... :)

4. Seuraavaksi jotain oman napani ulkopuoleltakin. Meillä on kahden pikkuprinsessan lisäksi myös kaksi pikkuruista koiraa, chihuahua ja venäjäntoyterrieri. Koirilla on tapana osallistua lasten itkuun ulvonnalla - lauman mukana ...ja voitte vain aavistella sitä meteliä! :D

5. Perheemme on jokseenkin taiteisiin suuntautunut, mikä seikka on minulle hyvin rakas! Itse valmistun kuvataidekasvattajaksi, mieheni on opiskellut laulua kymmenisen vuotta (ja soittaa kitaraa <3) ja kumpainenkin tyttömme rakastavat tanssia yli kaiken. Esikoinen käy satubaletissa - tanssikoulun joulushow oli aivan huikaisevaa katsottavaa! Maailman upein yksilösuoritus oli tietysti oman pikkuisemme esitys. Hymyilevä kolmivuotiaamme (joka oli koko tanssikoulun pienin tanssija) unohtui ihailemaan yleisöä muiden tanssiessa koreografiaa. Välillä hän osallistui sujuvasti esitykseen ja osasi kyllä koreografian hyvin, mutta yleisön läsnäolon aiheuttama elämys vei neidin mennessään <3 Ja tämä äiti ei kyyneliltään pystynyt näkemään kunnolla esitystä...

6. Pitkän tanssiesityksen selonteon jälkeen vaihdan aiheen "sujuvasti" asuinsijaintiimme. Asumme Oulun läänissä.

7. Lopuksi totean numero kolmoseen liittyen, että innostun silmänräpäyksessä uusista ideoista, mutta jos en pääse toteuttamaan niitä heti, ne usein jäävät toteuttamatta ainiaaksi. Impulsiivisuus on sekä hyveeni että paheeni. Harmillista, ettei aikaa ole kotiäidillä enempää! 


Tunnustuksen olisin jälleen kerran halunnut laittaa eteenpäin jo hyvin monelle, jotka ovat jo saaneet saman tunnustuksen! Harmi! Nyt toteankin, että te kaikki blogilliset ihanat lukijani, napatkaa tunnustus mukaanne, jos haluatte! Olette kaikki kiinnostavia ja lukisin mielelläni tunnustuksianne!

Pitkä postaus tällä kertaa mutta tunnelmallinen - ainakin omasta mielestäni. Toivon, että mukava tunnelma välittyi eikä teillä ollut tylsää tunnustusteni parissa! Toivottavasti "tavataan" pian ja silloin olisi jotain "oikeaakin" näytettävää :)

4 kommenttia:

  1. Ihana kun annatte tytön valokuvata. Hienoja kuvia! Millä ohjelmalla teitte animaatiota? Oisko sulla vinkata ei-Macillea jotain ohjelmaa, jolla voisi tehdä kameran kautta animaatiota?

    Kiitos hamevinkistä, kävin tänään kirpparilla ja löysin ilmaiskorista kahdet housut, joista meinaan kokeilla tehdä hametta. Hali :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Laura, Kerron kuvaajalle palautteesi :) Meillä ei ollut käytössä mitään animaatio-ohjelmaa - aloitin ihan perusteista tämänikäisen kanssa ;) Otettiin vain kameralla kuvia ja klikattiin diaesitys nopealla tempolla käyntiin. Kaikki alkoi siitä, kun meillä tuli pieni erimielisyys siitä, onko eräs vaha-animaation "henkilö" oikea (siis elävä) vaiko vain nukke. Ilmeisesti asia on oivallettu animaation perusteiden kautta, koska neiti totesi suht tyytyväisenä illalla nukkumaan mennessään: "äiti, tiiätkö, se Ika Oka on oikiasti nukke" - ja vieressä olevasta pinnasängystä kuului hartaan painokkaasti: "ika oka o nukke!"

    Jos itse kuulet jostain ei-macille sopivasta animointiohjelmasta, niin vinkkaa tännekin! Olispa ihana joskus tehdä joku pätkä ihan itsekin eikä "vain" lasten kanssa :)

    Hauskaa että hamevinkki oli sullekin mieleinen! Melkei Designin vaatteet on tosi hauskoja ja oivaltavia :) Hali!

    VastaaPoista
  3. Hyvä idea tuo diaesityksen nopea tempo. Mahtava kun teet noin pienen kanssa animaatiota. Joo, toki kerron, kun saan tietää sellaisen ohjelman. Rentouttavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista

Kiitos, että jaoit ajatuksesi kanssani! Inspiroivaa päivää sinulle, kiva että viihdyit :)